 |
Järvi-Suomen kylät ry |
|||
|
ESR ELÄMÄNKAARELLA - KUMPPANUUS JA YHTEISTYÖ SYRJÄYTYMISEN EHKÄISYSSÄ 24.1.2005 KUMPPANUUS JA YHTEISTYÖ MAASEUDULLAHenrik Hausen, kyläasiamies, Järvi-Suomen kylät ry (Etelä-Savo) 1 Maaseudun erityispiirteetPalvelujen tuottaminen ja työllisyyden edistäminen on maaseudulla hieman erilaista kuin kaupungeissa, ja kylissä hieman erilaista kuin kuntakeskuksissa. Asutuksen harveneminen ja alhainen tulotaso vaikeuttavat osaltaan palvelujen ylläpitoa maaseudulla. Työmarkkinoiden pienuus voi johtaa samanaikaiseen työvoimapulaan ja työttömyyteen kun yrityksillä on vaikea löytää juuri se sopiva tekijä tiettyyn tehtävään. Työntekijän voi olla vaikeaa löytää juuri omaa koulutustaan vastaava työpaikka. Muuttajille puolison työllistyminen voi olla ongelma. Mielestäni harvan asutuksen ongelmia ei kuitenkaan tulisi liioitella. Suomalaiset ovat aika pitkälle sopeutuneet maan syrjäiseen sijaintiin ja harvaan asutukseen. Ei ehkä ole sattuma, että esimerkiksi viestintäteknologia on kehittynyt nopeasti juuri Suomessa. Pitkät etäisyydet ja pienet työmarkkinat asettavat omat haasteensa palvelujen tuottajille ja yrittäjille. Nämä haasteet voidaan hyvinkin voittaa eri tahojen välisellä kumppanuudella ja sektorirajoja ylittävällä yhteistyöllä. Maaseudun ja kaupunkien välinen vuorovaikutus lisääntyy jatkuvasti ja hyvä niin. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa maaseudun kehittämiseksi. Meillä on Etelä-Savossa neljä seutukuntaa: Savonlinnan, Juvan, Mikkelin ja Pieksämäen seudut. Näistä Juvan seutukunnassa ei ole kaupunkikeskustaa ja kuitenkin Juvan seudun maaseutu menestyy monella mittarilla jopa paremmin kuin kaupunkien läheiset alueet. Sekä julkiset että yksityiset palvelut vaativat uusia ratkaisuja, ja tällaisia ratkaisuja etsitään mm. kylätoimintaliikkeen maanlaajuisella Kylätalous -yhteisötalouden vahvistaminen Suomen maaseudulla -hankkeella. 2 KylätoimintaMaaseudulla on iät ja ajat toimittu yhdessä mutta nykymuotoinen eri ammattiryhmiä kokoava kylätoiminta aktivoitui erityisesti 1980-luvulla ja on aivan viime vuosina organisoitunut yhä kiinteämmin ja kattavammin ympäri maata. Kylätoimikuntia ja kyläyhdistyksiä on maassamme noin 4 000, alueellisia yhteenliittymiä joka maakunnassa, ja valtakunnallinen yhteistyöelin on nimeltään Suomen Kylätoiminta ry. Kylätoiminta on lähtenyt liikkeelle toisaalta vapaa-ajan toiminnasta ja toisaalta edunvalvonnasta. Kesäjuhlat ja kylän perinteiden vaaliminen luovat yhteishenkeä. Moni kylätoimikunta on saanut alkunsa kyläkoulun tai jonkun muun palvelun puolustamisesta. Eri kyselyjen ja keskustelujen perusteella näyttää siltä, että juuri perinteistä vapaa-aikaan ja edunvalvontaan liittyvää kylätoimintaa arvostetaan kylillä eikä sitä sovi väheksyä. Samalla on myös rohkeasti lähdettävä edunvalvonnasta "edun tekemiseen" eli yhteistoiminnalla rakennettava kylille uusia palveluja, infrastruktuuria ja toimeentulomahdollisuuksia. 3 Kylätalouden askeleita: Palveluhakemisto ja oman kylän palvelujen suosiminen Suuri osa kylätoimikunnista julkaisee jo kylien tuote- ja palveluhakemistoja ja rohkaisee näin asukkaita ja kesäasukkaita suosimaan paikallisia palveluita. Olen ollut mukana kartoittamassa palveluja monella kylällä, ja melkein joka kylässä hämmästytään sitä, miten monenlaisia palveluja on tarjolla. Kesäasukkaat ovat monella maaseutualueella tärkeä talouden ja myös kulttuurin ja muun elämän vilkastuttajia. Etelä-Savossa on 160 000 "vakiasukasta" ja yli 40 000 kesäasuntoa. Maakunnan väkiluku aleni 1990-luvulla 8 500:lla mutta samalla mökkien lukumäärä kasvoi 7 400:lla. Monessa kylässä tämä tarkoitti, että kun vapaa-ajan asukkaat otetaan huomioon niin väkimäärä on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut. 4 Yhteismarkkinointi ja maallemuuttopalvelutSeuraava askel kohti kukoistavaa kylätaloutta on kylän markkinointi matkailijoille ja mahdollisille uusille asukkaille. Maaseudun matkailumainonta keskittyy vielä liikaa pelkän luonnon myymiseen, elävä ja kehittyvä kylä kiinnostaisi varmasti matkailijoita siinä missä järvet ja metsätkin. Tonttipörssit ja muut maallemuuttopalvelut ovat tärkeä osa kylämarkkinointia, ja vahvimmat kylät hoitavat jo nämäkin asiat hyvin. Erityisesti kylästä opiskelemaan lähteneisiin nuoriin kannattaisi pitää yhteyttä, jotta he myöhemmin palaisivat kyliin. Useimmissa kylissä yhteinen markkinointi on vielä kehittymässä. Kylätaloushankkeen puitteissa onkin kylille tuotettu markkinointimateriaalia ja käyty messuilla ja maatalousnäyttelyissä. Kyselyjen mukaan merkittävä osa kaupunkilaisista haaveilee maallemuutosta. Mahdollisten muuttajien suurin huoli tuntuu olevan kylähenki. "Arvostetaanko muuttajia vai kyräilläänkö naapureita?" Omat kokemukseni kyliltä ovat kuitenkin aika hyviä. Vaikka erilaisuutta saatetaan ihmetellä, niin asioihin suhtaudutaan käytännöllisesti ja reilusti. Kyläyhteisöön pääsee sisälle mutta kyllä se vaatii joskus ponnisteluakin. Kylätoiminta ja avoin tiedottaminen kylän sisällä parantaa kylähenkeä. 5 Hanketoiminta ja sosiaalinen pääomaEU-aika on tuonut kyliin satoja ja tuhansia projekteja, joilla on rakennettu ja ylläpidetty ulkoilureittejä, uimarantoja, satamia ja kylätaloja, kunnostettu arvokkaita rakennuksia ja maisemakohteita, edistetty nuorisotoimintaa, kansainvälistä yhteistyötä, erilaisia elinkeinoja ja palveluita, järjestetty koulutusta, kulttuuritapahtumia jne. Yhteishankkeilla rakennetaan myös yhteistyötaitoja ja luottamusta kylissä, ns. sosiaalista pääomaa. Hanketoiminta on tuonut mukanaan myös Leader-, Pomo- ja muiden ohjelmien hankerahoituksesta päättävät toimintaryhmät, joissa kyläyhdistykset toimivat tasavertaisina kumppaneina kuntien ja yrittäjien kanssa. Niillä alueilla, joilla toimintaryhmätyö on onnistunut hyvin, se on lisännyt julkisen sektorin, yrittäjien ja vapaaehtoisjärjestöjen keskustelua ja keskinäistä arvostusta. Hankkeisiin saadaan usein ulkopuolista rahoitusta, mutta omarahoitusosuus on yleensä ainakin 20 %, investoinneissa 30-50 %, yrityshankkeissa vielä korkeampi. Hanketoiminnassa on monia ongelmia: hankkeet ovat yleensä lyhyitä, paljon energiaa menee byrokratiaan, vapaaehtoistyö ja palkattu työ ei ole aina helppoja yhdistää jne. Jos vielä tavoitteet asetetaan ulkoa, eli hankkeet valitaan sen mukaan, mikä rahoittajaa voisi miellyttää eikä kylän omien päämäärien mukaan, loppukin talkooinnostus saattaa hävitä. Jos yhdistysten omaleimaisuus häviää hanketyössä ja EU-ohjelmia toteutettaessa, niin toiminnasta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Hanketoiminnan pitkäjännitteisyyttä pyritään edistämään kyläsuunnittelulla, aivan viime vuosina on kyliin laadittu satoja kyläsuunnitelmia, osa kylätaloushankkeenkin puitteissa. Kyläsuunnitelman ehkä tärkein sisältö on yhteisten päämäärien löytyminen tai edes niistä keskusteleminen sekä konkreettisten hankkeiden löytyminen näitä päämääriä edistämään. 6 Yhteisyrittäminen ja pienet työtMuutamissa kylissä toimii myös työosuuskunta, joka kerää maaseudun "pieniä töitä" niin, että monitoimisuudella jäsenet pystyvät työllistämään itsensä ja muita kyläläisiä myös sellaisilla alueilla, joilla yksittäisellä alalla ei riitä töitä kunnon toimeentuloon. Päivä voi olla todella vaihteleva: työntekijä saattaa toimia esimerkiksi postin hoitajana, kotiavustajana, turvapuhelimen päivystäjänä, mökkitalkkarina ja kylän maisemahankkeen vesakonraivaajana. 7 Kolmas sektori ja palvelutIsommissa kylissä on myös esimerkkejä siitä, että osuuskunta tai kyläyhdistys ylläpitää palveluja ja monipalvelukeskuksia. Palvelukeskuksissa voi olla
Pienissä kylissä monipalvelukeskukset ovat vielä harvinaisia ja tarvitsisivat tukea ja ehkä uusia ratkaisuja. Kolmannellekin sektorille ja maaseutualueille on taattava riittävät resurssit. Jos kolmannen sektorin halvat palvelut perustuvat alhaiseen palkkatasoon ja määräaikaisiin projekteihin, niin ne eivät ole kestävällä pohjalla. Myös maaseutualueilla on ylläpidettävä tietty minimipalvelutaso. EU:ssa puhutaan paitsi taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta, myös alueellisesta koheesiosta unionin yhtenäisyyden perustana. Se tarkoittaa, että myös syrjäisillä alueilla huolehditaan kouluista, teistä ja muista palveluista. |
|
Jäsky kyläasiamies |
Jäsky puheenjohtaja |
Palaute: henhaus@gmail.com |