|
Järvi-Suomen kylät ry |
|||
|
Kutsu ja ohjelma >>>
Muistion laati Henrik Hausen, henhaus@gmail.com Kokonaisvaltainen kyläsuunnitteluKyläsuunnittelua pohdittiin Pieksämäellä 3.6.2009 monipuolisesti. Tavanomaisten kylän kehittämissuunnitelmien ja maiseman hoitosuunnitelmien lisäksi myös kaavoitus voi olla itäsuomalaisen hajakylän kehittämisen väline, vaikka kaavoitus on enemmän taajaan asutuille seuduille kehitetty. Valtakunnallisesta kyläkaavahankkeesta puuttuvat vielä savolaiset kylät, lähin pilottikohde löytyy Pohjois-Karjalasta. 
Päivään oli mahdutettu peräti 10 alustusta ja järjestäjillä oli sikäli tuuri, että kaikki pyydetyt kovatasoiset alustajat pääsivät paikalle. Osallistujia oli 74, joten Peiposjärven seurantalon sali oli täynnä. 
Alustajat - kuvassa Janne Nulpponen, Pekka Vilska ja Anne Jarva - saivat kyläyhdistykseltä lämpimät ruisleivät. Seminaarin järjestäjinä toimivat Järvi-Suomen kylät ry, Veej'jakaja ry sekä maa- ja metsätalousministeriön Maaseutuverkostoyksikkö. Siikamäki-Peiposjärven kyläyhdistys vastasi osaltaan hienosti sujuneista paikallisjärjestelyistä. |
|
Pieksämäen kaupunginjohtaja Tapio Turunen toivotti seminaarin vieraat tervetulleiksi valtakunnalliseen Vuoden kylään ja perinteikkääseen seurantaloon. 
Turunen pitää kyläsuunnittelua ja kaavoitusta hyvänä apuna kunnan hallinnolle - selkeät viestit kylistä ovat aina tervetulleita ja ne huomioidaan. Pieksämäki on rakentanut vesijohtoja ja kehittänyt myös kyliä - Turunen sanoi toivovansa, että ne pysyvät myös asuttuina. Maaseudun tärkeä elinkeino on matkailu, mutta seudulta puuttuu vahva matkailun veturi. Tällaista Turunen toivoo Ideapark ostos- ja viihdekeskuksesta, joka tulee aivan Siikamäki-Peiposjärven kylän tuntumaan. Palvelutuotannon kohdalla Turusen sanoma oli kylille tylympi. Jos palvelu käyttäjää kohti on selkeästi kalliimpi maaseudulla, niin se keskitetään kaupunkikeskustaan tai entisiin kuntakeskuksiin. Nyrkkisääntönä palvelu ei saa olla yli 15 % keskimääräistä kalliimpi. Suomen kylätoiminta ry:n kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa pohti ensin, mikä on kylä ja mikä on elinvoimainen kylä. Kylän rajaavat sen asukkaat itse, ja kylien rajat voivat muuttua - pienet kylät sulautuvat yhteen mutta vain jos asukkaat tämän hyväksyvät ja näin päättävät. Elinvoimainen kylä satsaa kaikkiin ikäryhmiin ja erityisesti lapsiin ja nuoriin. Tämä on huomioitu esimerkillisesti Siikamäki-Peiposjärvellä. 
Perheentupa pohti myös sitä, miten uusia suurkuntia kuten 10 kunnan Salo tai 4 kunnan Pieksämäki suunnitellaan ja kehitetään. Kuten Turunenkin myös Perheentupa
toivoo, että kylä- ja asukastoiminta kantaa tässä vastuunsa ja että sitä myös tuetaan ja kuunnellaan. Suurkunta ei voi olla suunnittelun pienin yksikkö, vaan
myös eri kyliä pitää huomioida ja kohdella tasapuolisesti.
Maakuntasuunnittelija Janne Nulpponen Etelä-Savon maakuntaliitosta kertoi, että kylät mainitaan jo valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Maakuntakaava painottuu enemmän kaupunkiseutuihin ja mm. matkailukyliin. Kaavan tavoite on kuitenkin ylläpitää maakunnan väestömäärä ja palveluverkosto. 
Nulpponen myönsi, että vastuu kylien kehittämisestä on työnnetty aika paljon kunnille. Kuntien rakenteellinen tarkastelu on jäänyt kesken. Kirkonkyliä ja taajamia sekä rantoja on kaavoitettu. Usein rantakaavakin keskittyy vain rantakaistaleeseen ja sen kytkeytymistä kylärakenteeseen on harvoin huomioitu. Kuitenkin ranta on houkutteleva rakentamispaikka, ja kyliä voisi täydennysrakentaa myös rantojen tuntumaan. Punkaharjun Kulennoisiin on tekeillä yleiskaava, jolla ohjataan kasvavan kylän rakentamista. Esimerkiksi avoimia peltomaisemia halutaan säästää. Esimerkki kyläasemakaavasta oli Heinäveden Karviosta. Siellä kaavoitus on lähtenyt maanomistajan tarpeista mutta tukee tärkeää matkailukylää.
Selkeillä pelisäännöillä matkailua voidaan kehittää niin, että kylän omaleimaisuus säilyy ja kehittyy. Kylään rakennetaan myös uutta
kyläkoulua Heinäveden pohjoisille kylille. Yleensä maaseutukylissä ei ole suuria rakennuspaineita, vaan maankäytön suunnittelu tähtää alueiden
elinvoimaisuuden säilyttämiseen, epäedullisen kehityksen pysäyttämiseen.
Yliarkkitehti Anne Jarva ympäristöministeriöstä tunsi olonsa kotoisaksi Peiposjärven seurantalolla. Hän kertoi asuneensa lapsena seitsemän vuotta Joroisissa, ja Pieksämäelle kuljettiin Peiposjärven kautta. Nyt hän muun muassa ohjaa valtakunnallista kyläkaavoitushanketta. Työn pilottikylissä tekee suunnittelutoimisto. 
Jarva tähdensi, että väljä asuminen ei ole ongelma varsinaisella maaseudulla. Helsingin ja esimerkiksi Oulun ympäristössä yhteiskuntarakenteen hajautuminen - ns. Nurmijärvi-ilmiö - aiheuttaa suurelle määrälle ihmisiä pitkiä työ- ja asiointimatkoja. Eheyttäminen tarkoittaa sitä, että hyödynnetään olemassa olevia rakenteita - ei sitä, että kaikki keskitetään Helsingin seudulle! Kyläkaavoitus tähtää maaseudun elinvoimaisuuden kehittämiseen ja myös kylien omaleimaisuuden säilyttämiseen. Ihannetapauksessa se lähtee liikkeelle kyläläisten aloitteesta ja käyttää hyväksi epävirallisia kyläsuunnitelmia. Kyläsuunnitelmien epävirallisia rakennuspaikkakartoituksia ei Jarvan mielestä pitäisi sanoa kaavaksi. Laissa on joustomahdollisuuksia ja niitä pitäisi osata käyttää. Tärkeä lähtökohta on myös kaavoitettavan alueen rajaaminen, liian laajalta ei kylää kannata kaavoittaa eikä kunnan varat riitä koko alueen
kaavoittamiseen. Lopputulokseen vaikuttaa kylän yhteishenki, ristiriidat aina hankaloittavat kehittämistoimintaa. Kylään muutetaan maiseman takia ja maiseman suojeleminen on
myös kaavoituksen tavoite. Kyläkaavojen kokemusten mukaan tämä ei ole suuri ongelma, useimmiten kyläläisten toiveet osuvat oikeaan ja halutaankin rakentaa kokonaisuuden
kannalta järkeville paikoille, Jarva totesi ja jatkoi: kaava voi myös jäädä vaille merkitystä, jos kunta ei tue sen toteuttamista aktiivisella tonttipolitiikalla.
Keskustelussa kävikin ilmi, että esimerkiksi Mikkelissä kunnan aktiivinen tonttipolitiikka rajoittuu keskustan ympärille, vaikka selvästi kysyntää myös väljempään asumiseen olisi. Aaro Moilanen Urajärven kyläyhdistyksestä Asikkalasta kertoi, että Urajärvellä on hyviä kokemuksia kyläkaavan teosta. Kyläkokouksia oli runsaasti, ja työtä oli muutenkin paljon, mutta aktiivisuus kannatti, Asikkalan uusista asukkaista merkittävä osa on asettunut juuri Urajärvelle vaikka kunnan keskus on Vääksy. |
Yli-insinööri Pekka Vilska Maanmittauslaitoksesta kertoi laitoksensa pitkistä perinteistä ja laajasta palveluvalikoimasta. Maanosto-opas on käännetty myös venäjäksi. Vilskan mielestä maanvaihto on hyvä keino kunnalle saada tontteja myyntiin, myös kyliltä voitaisiin aktiivisemmin hankkia hyviä rakennuspaikkoja maanvaihdolla. 
Vilskan esitelmän kalvot >>>
Verkostoasiamies Hans Bergström maa- ja metsätalousministeriön Maaseutuverkostoyksiköstä kutsui kaikki mukaan maaseutuverkostoon. 
Esitelmän kalvot >>>
Koulutussuunnittelija Timo Reko Maaseudun sivistysliitosta Joensuusta toimii läheisessä yhteistyössä kylätoimijoiden kanssa. Hän tähdensi sitä, että kyläsuunnittelun näkökulmasta kaikki kylät ovat tasavertaisia, myös 15 talon syrjäistä kylää voidaan kehittää. Kyläsuunnittelu lähtee kylän osaamisen ja taitojen keräämisestä. 
Rekon mallissa kyläsuunnitteluun kuuluu myös synkistelyilta, ongelmistakin on uskallettava puhua vaikka pääosin katsotaan mahdollisuuksia ja ote on myönteinen. Myös verkkotyöskentelyä kehitetään kyläsuunnittelun avuksi. Toinen uusi työskentelytapa on videokameran käyttö joka on helppo oppia ja innostava. Työn lähtökohtana on innostuminen, eikä sitä voi tuoda ulkoa. Kyläsuunnitelman tekevät kyläläiset, Reko toimii lähinnä mahdollistajana esimerkiksi kuntien tai Leader-ryhmien rahoituksella. Innostumisen lisäksi tarvitaan osallistumista; kylä jossa osallistutaan laajasti on monella tavalla vahvempi kuin kylä, jonka toiminta on yhden tai kahden aktiivin varassa. Entä miten kyläläisiä saadaan sitoutumaan tehtyyn suunnitelmaan? Yksi keino on, että suunnitelmaan sisältyy juuri sille kylälle sopivan kokoisia hankkeita joista
on helppo lähteä liikkeelle.
Arkkitehti Kirsti Kovanen Etelä-Savon ympäristökeskuksesta kertoi maisemanhoidosta ja totesi, että se on mitä alueella tehdään, ei vain talojen sijoittelua. Siellä missä ei ole kovia rakentamispaineita maisemasuunnitelma voi kuitenkin korvata kaavan. Hyvä suunnittelija löytää kyläläisten avulla arvokkaat kohteet ja tietää, minkälaisia tukia maiseman hoitoon on saatavilla. 
Maisemanhoitosuunnitelmien tavoitteena voi olla maisemakuvan avaaminen, alueen arvojen säilyttäminen ja alueen kehittäminen, kylämaiseman pitäminen avoimena,
monimuotoisena ja vetovoimaisena sekä ajallisten kerrostumien tuominen esiin.
Keskustelussa kysyttiin, miksi ei kyläläisiä voisi kouluttaa maisemanhoitajiksi - tarvitaanko aina "asiantuntijoita" ja onko maisemanhoitajien joukko jotenkin rajattu ja sisäänpäin lämpiävä? Kovanen oli kuitenkin sillä linjalla, että kyläläiset tarvitsevat avukseen ammattilaisen maisemansuunnittelussa. Projektipäällikkö Tuula Eloranta, joka toimii Siikamäki-Peiposjärven kyläyhdistyksen tiedottajana, kertoi kylän hyvästä yhteistyöstä muun muassa kunnan kanssa. Kylällä oli laaja yhdistyselämä ja valmius toimia, kun koulu oli uhattuna. Koululle saatiin myös perhepäivähoito, ja nyt oppilasmäärä on kasvussa. Tavoitteena on olla Pieksämäen vireä Itäkeskus, johon voi kuulua laajempikin alue kuin vain Siikamäki-Peiposjärvi. Kylä on itsessäänkin laaja ja
siinä löytyy taajaan asuttu Villelän pieni asutusalue, peltomaisemaa ja runsaasti metsää. Kesämökkejä on enemmän kuin vakituisesti asuttuja taloja, kuten
niin monessa eteläsavolaisessa kylässä.
Maakuntasuunnittelija
Eeva Polvi Etelä-Savon maakuntaliitosta kertoi tärkeästä Laajakaista kaikille -hankkeesta. Laajakaistatilanne on nyt hyvä koko Etelä-Savossa ja katvealueet
pieniä, joskin harmillisia. Valtion, EU:n ja kuntien tuella rakennettava valokuituverkko kuitenkin nostaa nopeuksia uudelle tasolle, jolloin muun muassa televisio, videoneuvottelut ja puhelin
voidaan siirtää verkkoon.
Tutustuminen Villelän asutusalueeseen, esittely: Riikka Kinnunen ja Hannu Taavitsainen. Villelä on kunnan aikoinaan palstoittama alue. Se sijaitsee sillä tavalla omissa oloissaan metsän keskellä, että kaikki muut kyläläiset eivät ole käyneet alueella eivätkä ehkä edes tiedä tai muista sen olemassaoloa. Tontit on kuitenkin kaikki myyty ja rakennettu. Yhteistoiminnalla pidetään yllä lasten leikkipaikka. Matka kaupunkiin taittuu 10 minuutissa, joten useimmat käyvät siellä töissä. Kinnunen ja Taavitsainen pitävät hyvänä, että kylässä on tarjolla monenlaisia asuinalueita, väljempiä ja tiiviimpiä. 
Lopuksi tutustuttiin Siikamäen suoramyyntiin, joka tuli kylälle 15 vuotta sitten kyläläisten tonttikampanjan innostamana. Villasen pariskunta - kuvassa alla Ritva Villanen - joka silloin rakensi hallin, pyörittää edelleen toimintaa. Siitä on kehittynyt omanlainen yhdistelmä kyläkauppaa, paikallisten tuotteiden suoramyyntihallia ja sekatavarapuotia. Korkealaatuiset omaleimaiset tuotteet pystytään myymään edullisesti ja kaupalla on jo laaja asiakaskunta. 
|
Salin koristus oli koululaisten käsialaa.
|
Jäsky kyläasiamies
|
Jäsky puheenjohtaja
|
Palaute: henhaus@gmail.com
|