Jäsky logo

Järvi-Suomen kylät ry

Etelä-Savon
kunnat ja kylät

Yhteystiedot: hallitus
ja kyläasiamies

Toiminta-
kalenteri

Liity
jäseneksi

JÄRVI-SUOMEN KYLÄT RY
MTK ETELÄ-SAVO RY
KANNANOTTO

Maaseututoimijoiden kannanotto Palveleva Etelä-Savo 2013 hankkeeseen

Johdanto

Maakuntahallitus perusti toukokuussa 2004 Palveleva Etelä-Savo 2013 -hankkeen, joka vuoden 2005 loppuun mennessä tuottaa toimenpide-ehdotuksia palvelujen järjestämiseksi Etelä-Savossa. Työn pohjaksi tilattiin konsulttiselvitys, jonka väliraportti on päivätty 16.5.2005 ja käsitellään neuvottelukunnassa 3.6.2005.

Väliraportti on "luonnos palvelustrategian loppuraportiksi". Kuten raportissa todetaan (luvussa 7), valtion paikallispalveluja ollaan nopeasti keskittämässä: työvoimatoimistot palvelukeskuksiin, verohallinto ja maistraatti maakunnallisiksi jne. Vaihtoehtona mainitaan mahdollisuuksia perustaa yhteispalvelupisteitä. Ainakin Kelan, verohallinnon ja poliisin paikallishallinto tuntuu lausuntojen mukaan kannattavan yhteispalvelupisteitä, ja niiden perustamista tulisikin lopulliseen raporttiin selvittää ja linjata tarkemmin.

Kuntatason palvelujen kohdalla palvelut luokitellaan (luku 10) mm. lähi-, päivittäis- ja erityispalveluihin. Kaikkien palvelujen kohdalla saavutettavuus on tärkeä tekijä, mikä on raportissa jäänyt taloudellisuustarkastelun varjoon. Uusia malleja ei juuri ole käsitelty. Tilaaja-tuottajamallia käsitellään tarkasti mutta kolmannen sektorin osallistuminen ja eri sektoreiden välinen yhteistyö kylätasolla on jäänyt vähemmälle. Luvussa 12 mainitaan aivan oikein, että kunnan hallintorajat eivät saa ohjata palvelutuotantoa ja että palvelut voidaan tuottaa tilanteen mukaan sopimusperusteisesti, kuntien yhteistyönä tai esimerkiksi yhdistysten toimesta. Valitettavasti näitä ajatuksia ei ole kehitelty kylätason toimiksi asti.

Käytännön linjauksissa (luku 13) tämä on johtanut yksipuoliseen keskittämiseen. Esimerkiksi esitys vähintään 3-opettajaisista kouluista johtaisi valtavaan koulukatoon ja lapsiperheiden poismuuttoon koko maakunnassa. Myöskään terveydenhoidon, sosiaalitoimen, ruokapalvelun tai hankintatoimen seudullistamisen ongelmia ei ole tuotu esille eikä mahdollisia uusia ratkaisuja.

Maaseutuyrittäjyyden kannalta tärkeät neuvontapalvelut on raportissa sivuutettu kokonaan, vaikka niillä on suuri taloudellinen merkitys alueen kunnille ja yrittäjille. Tukihakemusten vastaanotto, käsittely, tallentaminen, tukien maksatukset jne. ovat kuntien lakisääteisiä velvoitteita, jotka edellyttävät riittävän palveluverkoston ylläpitämistä.

Esitämme seuraavassa perusteluja paikallisten palvelujen puolustamiseksi ja muutamia esimerkkejä siitä, että palveluja voi olla edullisempi tuottaa ihmisten lähellä kuin keskittää.

Maaseutuasuminen - asuttu maaseutu

Yhteiskuntamme on monin tavoin sitoutunut tavoitteeseen säilyttää maaseutu asuttuna ja jopa elinvoimaisena niin kuin valtioneuvoston hyväksymässä Maaseutupoliittisessa erityisohjelmassa 2005-2006 (MMM:n julkaisuja 15/2004, www.maaseutupolitiikka.fi) todetaan. Ohjelmaan on myös kirjattu monia yksityiskohtaisia toimia, joilla elinvoimaisuuden tavoitetta kohti ponnistetaan. Esimerkiksi kyläkouluista ehdotetaan luotavan monipuolisia palvelukeskuksia (luku 4.2), ja opetusministeriö on valtionosuusuudistuksen yhteydessä sitoutunut selvittämään pienten koulujen tukijärjestelmän tarvetta (luku 5, kappale Peruspalvelut ja asuminen, 7. toimenpide).

Myös Etelä-Savon maakuntaohjelmassa 2003-2006 todetaan: "Tuetaan maaseudun palvelujen säilymistä kehittämällä uusia palvelutuotantokonsepteja" ja "Turvataan harvaan asuttujen ja vähäväkisten alueiden asukkaille tasavertainen kohtelu taajamien ja keskusseutujen kanssa" mm. terveydenhoidossa, sosiaalihuollossa ja koulutuksessa.

Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta olennaista on, että aktiivi-ikäisillä kansalaisilla on mahdollisuus asua, elää ja tehdä työtä maaseudulla. Eri tutkimusten ja havaintojen mukaan halua maalle muuttamiseen ja maalla asumiseen on paljonkin. Ehkä monille on yllätys, että Etelä-Savon maakunnan nettomuutto esimerkiksi vuonna 2003 oli positiivinen kaikissa 40 - 69-vuotiaiden ikäryhmissä. Kaikkein eniten maakuntaan muuttaa 20 - 29-vuotiaita, joskin tämän ikäisiä muuttaa vielä enemmän pois, mm. kouluttautumaan.

Maallemuuttajista osa haluaa muuttaa taajamiin mutta suuri osa nimenomaan maaseutukyliin. Muuttajat haluavat päästä asumaan omaan taloon ja elämän laatua kohentavat mm. puhdas ympäristö, tila ja kyläyhteisö. Monet haluavat pakoon kaupunkien sosiaalisia ongelmia tai haluavat tilaa esimerkiksi hevosharrastukselle.

Työ, asuminen ja lapset

Maallemuuttoon vaikuttavat työllistymismahdollisuudet, asunnon saanti ja lasten palvelut. Etätyön mahdollisuuksia ja pienyrittäjyyttä on kehitettävä kylissäkin. Lisäksi sekä maaseudulla asuvien työssäkäynti että siellä toimivien yritysten työvoiman saanti edellyttää hyviä liikenneyhteyksiä ja uusien asuntojen rakentamista.

Autiotiloja on jo kartoitettu monessa kylässä, mutta silti on pulaa ostettavista ja vuokrattavista asunnoista sekä tonteista. Asuntojen tuottamiseen maaseudulla on löydettävä uusia menetelmiä.

Aktiivi-ikäisillä muuttajilla on lapsia, ja siksi he valitsevat asuinpaikkansa koulu- ja päivähoitopalvelujen perusteella. Monet vanhemmat haluavat lapsensa pieneen kouluun kodin lähelle. Ikääntyvä väestö taas haluaa asua kotikylässä, koska se edistää turvallisuuden tunnetta, kodinomaisuutta, arjen sujuvuutta ja ikäpolvien kohtaamista.

Palvelujen saatavuus ja laatu

Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus mainitaan juhlapuheissa ja ohjelmissa, mutta käytännössä maaseutukylien palveluja on lähinnä heikennetty ja palvelut ovat siirtyneet yhä edemmäksi. Palvelujen saatavuus omasta lähipiiristä on kaikkein tärkein lapsille ja vanhuksille.

Pieni lähikoulu vastaa hyvin modernia oppimiskäsitystä. Sen mukaan oppimisympäristön tulee tarjota mahdollisuuksia aktiiviseen toimintaan, ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet, avautua ympäröivään yhteiskuntaan jne. Kyläkoulut ovat tiiviimmin myös muun toiminnan keskuksia kuin taajamien koulut, ja tästä hyötyvät niin lapset kuin kyläyhteisö.

Yhdysluokkaopetuksella on monia etuja ja sitä kokeillaan myös kaupungeissa. Moni-ikäisten (multi-age) koulutusryhmien tutkiminen Suomessa ja ulkomailla on osoittanut, että ne vaikuttavat myönteisesti oppilaiden itsetuntoon, identiteettiin ja minäkuvaan. Työskentelytapa muistuttaa tutkimuksen tekemistä, jossa esiin nousevat ongelmat ratkaistaan yhteistoiminnallisesti. Kyläkoulu on myös tasa-arvoinen, sillä erityis- ja esiopetus voidaan hoitaa usein samassa opetusryhmässä. Runsas talkootyö ja palvelujen yhdistäminen yhden katon alle yhdistää eri-ikäisiä kyläläisiä ja säästää yhteiskunnan varoja.

Maakuntamme väestö vanhenee. Vanhusten kotona asumista kannattaa tukea, mutta silti tarvitaan myös laitoshoitoa. Suuria laitoksia kuitenkin pelätään, ja Suomessa niissä on myös usein liian vähän henkilökuntaa. Kylille rakennettavat hoivakodit voivat tarjota vanhuksille ja kehitysvammaisille kodinomaisuutta. Hoivakodin koulutettu henkilökunta voi tarjota palveluja myös kotona asuville.

Palvelujen taloudellinen tuotantotapa

Leikkaaminen, supistaminen ja keskittäminen palvelutuotannossa ovat keinoja hätäjarrutukseen, mutta niillä ei kehitetä Etelä-Savoa palvelujen maakuntana. Uudenlaiset palvelukombinaatiot ovat usein pienimuotoisinakin nykyisiä järjestelmiä tehokkaampia ja taloudellisempia.

Maaseudun kylissä ollaan valmiita uudenlaisiin palvelutuotantomalleihin, mm. hyödyntämällä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta. Esimerkiksi yksiopettajainen kyläkoulu pystyy tarjoamaan laadukkaat perusopetuspalvelut hyvin kustannustehokkaasti.

Hoiva- ja hyvinvointipalveluyritys voi tarjota hoivapalvelut kylän ja vapaa-ajanasutuksen vanhusväestölle sekä päivähoitopalvelut lapsiperheille.

Kestävän kehityksen periaatteiden noudattamiseen kuuluu, että palvelut tuotetaan siellä, missä ihmiset asuvat. Myös silloin, jos palvelu tuodaan ihmisten luo, liikkuu vähemmän ihmisiä kuin jos ihmiset joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja palvelua saadakseen.

Julkisia palveluja tuotettaessa on tärkeää miettiä, miten palvelun kustannusrakenne muodostuu. Kyläkoulun lakkautuessa säästöt voivat valua kuljetuskustannuksiin, jotka ovat reilusti yhden opettajan palkkauskustannuksen suuruiset.

Toimenpide-ehdotuksiamme palvelurakenteen uudistamiseksi ovat

  1. Kuntien eri hallinnonalojen yhteistoiminnan voimakas kehittäminen, kuntien rajat ylittävä yhteistyö palvelutuotannossa sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyö.
    • säästö: yhteispalvelupisteet ja palvelujen tuottaminen kylällä säästää matkakustannuksia.
  2. Yksiopettajaisen kyläkoulumallin kokeilu Etelä-Savossa uudenlaista pedagogiikkaa hyödyntäen. Muiden kyläkoulujen säilyttäminen niin kauan kuin oppilaita on järkevä määrä.
    • säästö: 1 opettajan palkka/kyläkoulu jossa siirrytään yhden opettajan malliin.
    • kyläkoulujen lakkauttamiset johtavat usein lisäinvestointeihin muissa kouluissa ja matkakustannusten nousuun.
  3. Monialaisten hoivapalveluyritysten hyödyntäminen kylien palvelutuotannossa.
    • säästö: kotisairaanhoidon resurssien järkevämpi käyttö (vähemmän matkakustannuksia, enemmän hoitotyötä/työpäivä).
  4. Asuntotuotantojärjestelmän luominen kyläympäristöön (maakunnallinen yhtiö).
    • maaseudulle hyviä veronmaksajia, muuttava perhe tuo 4-6 hengen valtionosuudet kunnalle.
    • neuvottelu jonkin suuren yrityksen kanssa, löytyykö heidän työntekijöistään halukkaita muodostamaan yrityksen maaseutuosaston.
    • maaseutuyrittäjien työvoiman saatavuus paranee, kun tarjolla on asuntoja.

Mikkelissä 1.6.2005

Järvi-Suomen kylät ry

   

MTK-Etelä-Savo

Henrik Hausen
Kyläasiamies

  

Vesa Kallio
Toiminnanjohtaja

Jäsky kyläasiamies
Henrik Hausen
puh. 0400-992 699
henhaus@gmail.com

Jäsky puheenjohtaja
Ilkka Sutinen
0400-722 145
ilkka.sutinen at tyynela.fi

Suomen kylätoiminta ry
02-738 1761
info @kylatoiminta.fi

Palaute: henhaus@gmail.com

Pääsivulle