"SAVUJA SAARESTA"
Väisälänsaaren ja -kylän historiaa
 
Jos haluat tietää Väisälänsaaren historiasta, tutustu Väisälänsaaren ja-kylän historiikkiin "Savuja saaresta". Se löytyy kirjastoista ja sitä voi myös tiedustella Sanna Kekkoselta.
 Kirja on monipuolinen katsaus saaren ja sen asukkaiden vaiheisiin 1500-luvulta nykypäivään, keskittyen kuitenkin kahden viimeisen vuosisadan ajalle. Huumori, kylän persoonallisuudet ja saaristoaseman erikoisvaikutukset  ovat kirjan keskeiset punaiset langat.

Seuraavassa tiivistelmää kiireisimmille saaremme värikkäistä vaiheista.

Ensimmäisiä asukkaita

Ensimmäiset asiakirjatiedot Väisälänsaaren asukkaista löytyvät vuoden 1541 hopeaveroluettelosta. Tuolloin Väisäläsaari oli jakautunut kahteen kylään. Saaren pohjoisosat kuuluvat tuolloin Kynsiänsalon kylään, kun puolestaan eteläpuoliskon alueet jo tuolloin muodostivat Väisälän kylän. Väisälän kylä ja Väisälänsaari saivat nimensä ensimmäisten asukkaidensa mukaan, jotka olivat Väisäsiä. Väisä tarkoittaa puolestaan jäälle asetettua tienviittaa. Kynsiänsalon valtasuku 1500-luvulla puolestaan olivat Ukkoset.

Nämä 1500-luvun asiakirjojen ihmiset eivät kuitenkaan olleet suinkaan ensimmäisiä saarea asuttaneita tai siellä liikkuneita. Ensimmäiset merkit ihmisistä juontuvat aina 3500-5000 vuoden taakse. Tuohon ajanjaksoon on ajoitettu Väisälänsaaren Simoniemestä löydetty reikäkivi, jota on käytetty nuijana. Se on pudonnut mahdollisesti joltakin alueella liikkuneelta metsästäjältä. Muistoja saaren ja sen lähialueille jättivät myös lappalaiset, jotka aikaisemmin asuttivat koko Suomea. Lappalaisten perintö elää mm. Väisälänsaaren paikannimissä. Lappalaisperäisiä nimiä ovat mm. Kiekinmäki, Väisälänsaaren vanhanimi Kynsiänsalo ja Väisälänsaaren pohjoispuolella sijaitsevan Lapinsalo. Mielenkiintoisia oletuksia liittyy myös Vehkosen talon eteläpuolella sijaitsevaan hautausmaahan. Sen iästä on esitetty useita arvioita, jotka vaihtelevat suuresti. Eräiden käsitysten mukaan se voi olla jo esihistorialliselta ajalta, toisaalta taas pelkkä ruumiiden väliaikaiseen hautaukseen käytetty hautausmaa. Kasperi Tanttu on teoksessaan Luonnoksia Hirvensalmen historiaan esittänyt Väisälän kalmiston olevan Hirvensalmen ainut pakanuuden ajan kalmisto. Tutkija Julius Paasonen puolestaan on kuvaillut samaista kalmistoa "Suurenkivenmäellä":

"—Ylt’ympäri puiden suojassa on nurmettuneita syvennyksiä, ikäänkuin ruumishautoja. Se yleinen huhu, että paikka oli kuolleiden leposija, oli sen rauhoittanut. Mutta sitten oli eräs kulkupuheista tietämätön mies hakannut metsän kaskeksi. Viisi halmetta oli mäki sen koommin kasvanut. Kyntäissä oli hautapaikoilta ilmestynyt kaikenmoisia outoja kaluja, kuten esim.kiverä hevosen kengän muotoinen kapine, hokissa reiät, ristikoita ym. joita ei osattu sen tarkemmin selittää. Lounaaseen pellosta oli löydetty "lukonmuotoinen kapine".

Isoviha ja uusien sukujen saapuminen

Väisäset ja Ukkoset hallitsivat Väisälänsaarta aina 1700-luvun alkuun, isovihaan saakka. Isoviha koetteli Väisälää,ja useat kylän taloista autioituivat, mitä ilmeisemmin venäläisten tuhopolttojen seurauksena. Venäläiset liikkuivat saaren lähialueilla vilkkaasti, kulkivathan heidän tärkeät jäätiensä Puulan avoimia selkiä pitkin. Painetta lisäsi myös "Kivekkäiden" sissipäällikön Taneli Luukkosen piileskely Hirvensalmen Pohjuukulmilla Puulaveden vastarannalla. Isovihan ajalta on jäänyt elämään legenda rohkeasta Matti-rengistä, joka jujutti venäläisiä sotilaita. Venäläiset sotilaat pakottivat Matti-rengin soutamaan itsensä Väisälästä Kangasniemelle. Renki kuitenkin narrasi heitä, ja souti heidät saareen-muka tyyntymistä odottamaan-ja jätti sinne kuolemaan. Tästä tarinasta sai Väisälän pohjoispuolella sijaitseva Matin-saari nimensä.

Isovihan jälkeen saaren asujaimisto uudistui. Saareen ilmestyivät uusina sukuina Manniset, Mesiäiset ja Liukkoset. Saaren pohjoisosissa Kynsiänsalossa Ukkosten valtakausi kesti pidempään. Vasta 1840-luvulla talolliseksi noussut Elias Riittinen rikkoi Ukkosten suvun dynastian. 1860-luvulla pohjoiskylille muuttivat puolestaan Arkot Kangasniemen Hokasta.
 
 
 
 
 
 

Arkon väkeä matkalla heinätöihin Haapaniemelle 1900-luvun alkupuolella. Kaukaisimmat heinäniityt saattoivat sijaita kymmenien kilometrien päässä päätalosta, usein jopa vesimatkan takana.

 

Vireää yhdistyselämää ja kylän kehittämistä

Vuonna 1897 Väisälänsaareen perustettiin kansakoulu. Kouluasian eteenpäin viejiä olivat erityisesti kekkolalainen Tobias Kekkonen, väisäläiset Otto Mesiäinen ja Otto Karjalainen. Koulun saamiseen myötävaikutti myös sen aikainen Hirvensalmen kirkkoherra August Wilhelm Lund, joka perusteli koulun tarpeellisuutta sillä, että kyläkuntalaiset suorastaan "huusivat sivistyksen puutetta". Nimismies Berhart Broms puolestaan edisti kouluasiaa lupaamalla kunnan viinaverorahoja koulun perustamiskustannuksiin.

Koulun perustaminen merkitsi kyläelämän vilkastumista. Koulun ympärille syntyi, mitä erilaisempia seurapiirejä sekä opettajien aloitteesta syntyi myös useita yhdistyksiä. Niistä ehkä merkittävin oli 1920-luvun alussa erittäin aktiivisesti toiminut Väisälän nuorisoseura, jonka johtohahmo oli opettaja Kalle Laakkonen. Seura taisteli sivistyksen puolesta ja vastusti erityisen voimakkaasti salapolttoa. Vireästi sotien välillä toimi myös maamiesseura. Vireän kylän kehityksen katkaisi kuitenkin talvi- ja jatkosota.

Sotien jälkeen toteutettiin Väisälässä useita uudistuksia. Sähkö saareen saatiin pitkälti räjäytystyömies ja kaivontekijä Eino Mesiäisen henkilökohtaisen panoksen ansiosta vuonna 1952. Tiehanke laitettiin vireille pian tämän jälkeen, tosin se toteutui vasta 20 vuotta myöhemmin. Väisälänsaareen saatiin tie vuonna 1975.Siihen saakka saarelaiset elivät eristyksessä puulan selkien takana. Vuonna 1989 saareen saatiin silta pitkän taistelun jälkeen. Tuolloin ajomatka kuntakeskukseen lyheni yli kuudesta kymmenestä 23 kilometriin.
 
 

 Takaisin pääsivulle