"Mehtä on ku pyhäpäivee!"

Näin kerrotaan erään väisäläisen tokaisseen ihaillessaan metsämaitaan. Väisälänsaari onkin tunnettu kauniista maisemistaan. Eteläkylän viljelysselänne kuuluu ns. kulttuurimaisemiin. Väisälänsaaressa sijaitseva Suursuo on puolestaan luonnonsuojelualue ja kuuluu myös natura-ohjelmaan. Saaressa on myös valkoselkätikan suojelualueita. Puulaveden rannat suurelta osin Väisälänsaaren ympäristöstä kuuluvat naturaan sekä rantojen suojeluohjelmaan. Puulan sekä Väisälän eläimistö on monipuolinen, ja esimerkiksi muualla harvinaiseksikin luettu kuikka on hyvin arkipäiväinen näky Puulalla liikkuvalle. Saaren metsälammissa puolestaan asustelee kaakkureita. Harvinaiseen kasvistoon voi tutustua Kiekinmäen kukkakedolla, jolla on satoja erilaisia ketokasveja. Näkemisen arvoisia luonnondokumentteja ovat myös alttarikivi saaren pohjoisosassa ja Kyns’kaivon kalliot.
 
 

Puulavesi on yksi Suomen   puhtaimmista sisäjärvistä.   Väisälänsaaren rannat ja lähisaaret   kuuluvat rantojen suojeluohjelmaan   sekä natura-alueeseen.

 
 
Elävää perinnettä

Väisälänsaaressa on elävää perinnettä. Perinne on nähtävissä myös kylän luonnossa esimerkiksi metsien kaskiröykkiöissä, jotka kertovat vasta reilut 50-vuotta sitten päättyneestä kaskiviljelystä. Perinne elää myös tarinoissa ja paikannimistä, joista varsin hupaisia ja erikoisia ovat mm. seuraavat:

Makkarakuja, Pyörrättäänvedet, Hullunkirkonvuori, Riitakorpi, Pönttövuori, Perseporinmutka, Sotamiehen suo, Katkenneenlehto, Huiparasi, Rautaruokki ja Torisevanpelto yms.

Useimpien näiden nimien synnystä on olemassa kansantarina. Perinne elämää luonnossa myös muulla tavoin. Väisälän eteläpuolella sijaitsevassa Karhunpääsaaressa pidettiin muinoin karhupeijaisia, joiden päätteeksi saaressa sijainneeseen puuhun iskettiin karhunkallo, jotta  karhun sielu saattoi palata takaisin taivaaseen. Samaiseen puuhun iskettiin myös made, jos semmoinen sattui nuotan mukana tulemaan. Mateen saaminen nuotalla tiesi nimittäin huonoa onnea. Taikuus ja erilaiset uskomukset ovat vaikuttaneet voimakkaasti saarelaisten elämään, ja osittain ne elävät edelleen.

Perinteitä saaressa pidetään yllä myös vetämällä perinteiseen tapaan nuottaa, leipomalla pettua ja myös kirkkoveneellä on yritetty soutaa ainakin kerran kesässä. jne. Kesällä 1999 perinteitä pidetään yllä myös tekemällä särentäaita koulun tontin ympärille.

Perinnepäivät vuonna 1997 olivat suurin yksittäinen perinnetapahtuma Väisälässä kautta aikojen. Päivillä esiteltiin perinnettä monissa erimuodoissa. Koululle oli järjestetty näyttelyjä, Siiskon tienvarteen perinnepolku ja koulun pihapiirissä saattoi käydä tapaamassa saaressa kauan sitten elänyttä noita Loviisa Hittolaista. Häneltä sai neuvot lemmenongelmiin sekä myös tavallisempiin vaivoihin. Nälän yllättäessä saattoi nauttia saarelaisesta perinneateriasta.
 

Takaisin pääsivulle