 |
Varistaipaleen
|
NIPUNLASKUN HISTORIAA
Juojärven ja Suvasveden yhdistävät sulkukanavat Varistaival ja Taivallahti valmistuivat vuosina 1912-1914. Varistaipaleen pudotuskorkeus on 14,5 m ja sen on Suomen korkein kanava.
Juojärven kanavat olivat valmistumisestaan vuosiin 1924-25 pelkästään alusliikenteen käytössä. Näiden vuosien jälkeen alkoi myös nippu-uitto kanavissa. Suurimmat kanavista sulutettavat nippumäärät ajoittuivat 60-luvulle. Silloin puutavaranippujen sulutus tapahtui ns. läpijuoksuna, toisin sanoen sulutus tapahtui samanaikaisesti Taivallahdessa ja Varistaipaleessa. Enimmillään puutavaranippuja sulutettiin n. 17 000 nippua kesässä. Autokuljetusten lisääntyessä 70-luvulla alkoivat Juojärveltä uitettavat puumäärät pienentyä, jolloinka kanavilla siirryttiin vuorosulutukseen. Nykyisin uitto Juojärveltä on satunnaista.
Sulutus Juojärven kanavilla tapahtui muista kanavista poiketen kokonaan ihmisvoimin aina 60-luvun lopulle saakka. Hinaajan tuotua nippusäikeen (2 nippua rinnan) yläkanavaan sulun yläpuolelle se pysäytettiin ns. häntävarpilla. Säikeestä katkaistiin sulutusyksikön mittainen osa ja naiset vetivät lantion yläpuolelle asetettavan köysilenkin avulla avauksen sulkukammioiden läpi. Vetoliike saatiin aikaan lantion liikkeellä. Tämä työvaihe näytti ulkopuolisesta varsin rasittavalta, mitä se ei ollut, kun vetäjät hallitsivat oikean rytmin. Sulun alapuolella työskentelivät kelumies ja yhdistäjä, jotka yhdistivät sulutusyksiköt taas säikeiksi ja kelumies siirsi säijettä sulutuksen edistyessä. Sulutusyksikön mukana nippujen päällä oli ns. nippukapteeni, joka varmisti nippujen kulun sulussa. Myöskin sulkuporttien avaaminen ja sulkeminen tapahtuivat käsivoimin. Eri työvaiheiden suorittajille oli vakiintuneet ammattinimikkeet, joita olivat mm. häntävarppimies, vonkamies, katkaisija, portinpyörittäjä, selkäkelumies, välikelumies, nippukapteeni, yhdistäjä tai kymppi.
Parhaimmillaan kanavilla työskenteli n. 50 henkeä, joista puolet oli naisia. Nämä työpaikat olivat erittäin kysyttyjä ja tärkeitä työpaikkoja paikkakunnan asukkaille ja opiskelijoille. Uittoyhdistys koneellisti kanavien sulutuksen 60-luvun lopulla. Toimenpiteen taustalla oli kustannusten karsiminen. Osasyynä oli myös erään valtakunnallisen aikakauslehden repäisevä artikkeli, jossa naisten nipunvetoa arvosteltiin orjatyöksi.
Herbert Kiviaho, taloudenhoitaja
Suomen Uittoperinneyhdistys ry
Lähdeaineisto: Suomen kanavien historia ja omat muistelmat