 |
Järvi-Suomen kylät ry |
|||
|
Workshop 11.-13.3.2004, Vuonislahti, Pohjois-Karjala. Mukana kylätaloushankkeen yhteistyökumppanit Itävallasta ja Italiasta. This page in broken ENGLISH >>> SELF EMPLOYMENT IN COOPERATIVE ENTERPRISES
|
||
 Kokous aloitettiin jo menomatkalla junassa, tässä Pellervo-seuran osuuskunta-asiamies Juhani Lehto kertoo osuuskuntien uudesta noususta. Hän korosti erityisesti sitä, että osuuskunnat alentavat yrittämisen kynnystä ja että tämä yritysmuoto sopii melkein kaikille aloille. Pellervon ja eri hankkeiden neuvonnalla on ollut tärkeä rooli, kun uusia osuuskuntia on perustettu 100 - 300 kpl vuodessa viime vuosina. 
Manfred Russmann Itävallan Regionalforumista kertoi kolmesta menestyneestä yhdistysmuotoisesta maaseudun työllisyyshankkeesta. Ensimmäinen on erään alueen maatilojen
emäntien yhdistys, joka hankkii lisätuloja jäsenilleen tarjoamalla esimerkiksi leipää ja muita elintarvikkeita, leivonta- ja muita kursseja, muotivaatteita ja muita
käsitöitä, pitopalvelua jne. Toinen esimerkki on luomuviljelijöiden lihan markkinointiyhdistys. Liha myydään lähimarkkinoilla ja yhdistykseen kuuluu
viljelijöitä, teurastajia ja kuluttajia. Kolmas esimerkki on kulttuurimatkailun alalta. Paikalliset kulttuurista kiinnostuneet henkilöt opastavat turisteja. Oppaita koulutetaan ja
verkostossa on mukana jo yli 100 henkilöä. 
Joensuussa kävimme Karellikeskus Oy:ssä. Toimitusjohtaja Mirja Erlund kertoi tästä naisten työllistämisen resurssikeskuksesta, jossa on meneillään runsaasti erilaisia hankkeita. Emäntien bisnekset -hankkeella avustetaan ja neuvotaan maaseudun naisia ja perustetaan naisten ryhmiä ja naisten taloja eri kuntiin. Puotiska-hankkeessa hankitaan yrittäjille lomittajia tai edistetään yhteistyötä niin, että kaksi yrittäjää lomittaa toinen toistaan. 
Kuvassa italialaisten ryhmä kuuntelee Mirja Erlundia. Italialaisia ja itävaltalaisia kiinnosti, mitä resursseja Karellikeskus oikein tarjoaa ja todettiin, että ne liittyvät lähinnä yhteistyösuhteiden luomiseen, koulutukseen ja neuvontaan. Muutama tietokonekin on, mutta ei juuri työtiloja tms. 
Työkokouksen osanottajat ovat perillä Vuonislahden Herraniemen tuvassa. Merja Seppänen kertoo Kainuun hoiva-alan Equal-hankkeesta. Hankkeen tuloksena syntyi esimerkiksi 4 naisen työosuuskunta, jonka työntekijät käyvät 70-80 vanhuksen luona kerran päivässä tai tarpeen mukaan. Kajaanin kaupunki sopi osuuskunnan kanssa ruokapalvelun jakelusta ja osuuskunta hakee aktiivisesti myös yksityisiä asiakkaita. Erityisesti sijaisomaispalvelu on ylpeytemme, kertoo Merja. Sijaisomaispalvelu aloitettiin vuonna 1996 Ristijärvellä ja se on kehitetty "tavaramerkiksi". Tarjoamme laadukasta kotiapua ja maksajana on usein omainen, joka asuu muualla. Koulutamme sijaisomaisia kohtaamaan toista ihmistä jne. 
Reino Kuivalainen osuuskunta Vuoniksesta kertoi kyläosuuskunnasta. Vuonislahden kylän kehitykseen vaikutti jo noin 100 vuotta sitten rautatieasema, koulun perustaminen ja Kolin matkailu. Tänään matkailu on ainoita sektoreita, joista voidaan odottaa kasvua täällä maaseutukylässä. Osuuskunta kerää 15 matkailuyrityksen palveluja paketeiksi ja on saanut yhteyksiä mm. Japaniin ja Isoon-Britanniaan. Muutamia japanilaisia ryhmiä on jo käynyt ja lisää on tulossa. Osuuskunnan ansiosta on voitu tarttua näihin uusiin kansainvälisiin mahdollisuuksiin, vaikka yrittäjät kaikki ovat pieniä perheyrittäjiä. 
Toisenlaista matkailua löytyy toisella puolella Pielisjärveä, tässä Kolin laskettelurinteen yläpää. Kolilla isot hotellit, kansallispuistokeskus ja mökkikylät muodostavat kokonaisuuden. 
Tässä olemme Akkakolin huipulla, keskellä oppaamme Irja Tanskanen, jonka yritys Eräsniekka hoitaa opastus- ja hiihtokoulupalveluja alueella. 
Hanna-Leena Asunta, Tarja Helanen, Hildegund Morgan ja Irja Tanskanen. 
Massimo Alesii asuu itse Italiassa ylänköalueella ja omistaa mm. oikeat murtsikkasukset. Kolin nousut sujuivat häneltä kevyesti. 
Lasse Lovén on kansallispuiston johtaja. Kansallispuisto tekee yhteistyötä kuntien ja mm. yliopistojen kanssa ja yhdistää luonnonsuojelua ja Kolin matkailutuotteiden kehittämistä. Kansallispuiston opastuskeskus on erittäin monipuolinen. Sen toiminta on osittain yksityistetty ja palvelut rahoitetaan pääsymaksupassilla, jonka tuotot jaetaan siihen osallistuvien yrittäjien kesken. |
Manfred Russmann ja Hanna-Leena Asunta seuraavat tarkkana Lasse Lovénin esitystä. Manfredilla näkyy myös kätevä tulkkauskuuloke. 
Kolin jälkeen ajoimme Jakokosken kylälle 25 km Joensuusta. Tässä italialaisia workshoppilaisia Jakokosken Tähtikallion kylätalolla. Talo on rakennettu vanhasta ammusvarastosta osittain kallion sisälle. Seinässä kylän nukketeatterin rekvisiittaa. 
Pentti Seutu kertoi kylän menestystarinasta, joka lähti liikkeelle ankeista tunnelmista 1980-luvun lopussa, koulussa oli vain 23 oppilasta ja sekä koulu että kauppa oli lakkautusuhan alla. Kylällä on sitten toteutettu yhteensä 12 erillistä hanketta, kustannusarviot yhteensä 390 000 euroa. Väestömäärä on noussut 350:stä 500:aan ja koulun oppilasmäärä 23:sta 60:een. Tässä tärkeimmät toimenpiteet:
Pentti Seudun huumorilla höystetty hieno esitys johti vilkkaaseen keskusteluun: italialaiset ja itävaltalaiset olivat kiinnostuneita siitä, miten kyläläiset suhtautuvat uuteen teknologiaan, miten kyläläisiä saadaan mukaan toimintaan, miten vilkas kylätalon käyttö on jne. Kuvassa Manfred Russmann. Jakokoskella tutustuimme myös työosuuskunta Sontikkaan. 
Kylän omassa observatoriossa Pentti Seutu ja Itävallan Frauenstiftungin Dorothea Dorfbauer. 
Observatoriossa on venäläisvalmisteinen suuri peilikaukoputki, ja se on osittain Joensuun yliopiston omistama. 
Illalla saimme savusaunan ja avantouinnin lisäksi nauttia munniharppukonsertista. Manfredin kolmella eri munniharpulla soivat kappaleet saivat raikuvat aplodit. 
Yhteislaulu sujui niin suomeksi, englanniksi, italiaksi kuin saksaksikin. 
Kotimatkalla junassa Hildegund Morgan summasi itävaltalaisten palautteen seminaarista: mielenkiintoisia kohteita, ohjelma sujui kuin rasvattu, hyvä yhdistelmä teoreettista työtä ja käytännön kohteita. Yrittäjähenkisyys kohteissa ja seminaariryhmässä oli vaikuttava. Myös osuuskunnat yritysmuotona vakuuttivat: miten moninaiseen käyttöön osakunnat sopivat ja miten demokraattinen henki niissä tuntuu olevan. Lisää Hildegund kaipasi lähinnä taustojen selvitystä, tapaamisia osuuskunnissa työskentelevien kanssa ja lisää tietoja niiden ongelmista. 
Myös italialainen Barbara Magliani kiitti ohjelmasta, hienoista maisemista, saunasta ja erityisesti kulttuurikohteista, ennen kaikkea käynti Eeva Ryynäsen kotimuseossa toi esille kylätoiminnan kulttuurista perustaa. Barbara toi menomatkalla esille erittäin kiinnostavan sosiaalitalouden teoreetikon, Stefano Zamagnin ajatuksia vastavuoroisuudesta talouden perustana. Paluumatkalla hän vielä korosti, että Italian laaja osuustoimintaliike on nyt suurissa vaikeuksissa, rahoitus on suuri ongelma nykyisen hallituksen aikana. Italialaiset kehottivatkin meitä laatimaan hyvät alueelliset strategiat, laajentamaan markkinoita maaseudun tuotteille ja välttämään liikaa luottamasta julkiseen tukeen. Suomesta workshopiin osallistuivat Eija Luostarinen, Maija Pietilä, Sirpa Vähäuski, Mauno Lassila ja Henrik Hausen. Järjestelyistä vastasivat Hanna-Leena Asunta ja Tarja Helanen, tulkkauksesta Liisa Leppänen. Teksti ja kuvat: Henrik Hausen, henhaus@gmail.com |
|
|
Jäsky kyläasiamies |
Jäsky puheenjohtaja |
Palaute: henhaus@gmail.com |